Hattarakoneet
Tässä kategoriassa on hattarakoneita kahdenkymmenenkahden ja kahdenkymmenenkolmen sentin pöytälaitteesta halkaisijaltaan viidenkymmenen sentin kulholla varustettuihin koneisiin, joista yhdessä on oma vaunu. Kulhon halkaisija ratkaisee ensin, koska siihen kuidut putoavat ja pienessä niitä jää vähemmän. Teho on viisisataa tai tuhat wattia, ja sen mukana kasvaa ennen kaikkea se, montako hattaraa kone kehrää tunnissa. Ja lämpötilan säätö ei ole ylellisyyttä, koska noin sadankuudenkymmenen asteen yläpuolella sokeri alkaa ruskistua.
Hattarakoneet
Tässä kategoriassa on hattarakoneita kahdenkymmenenkahden ja kahdenkymmenenkolmen sentin pöytälaitteesta viidenkymmenen sentin koneisiin, joissa on teräskulho ja joista yksi seisoo omalla vaunullaan. Sisällä pyörii lämmitetty pää, johon kaadat sokerin ja joka sulattaa sen. Keskipakoisvoima puristaa sulan sitten pään seinämän hienojen aukkojen läpi, ja kuidut jähmettyvät jo ilmassa. Kulhon seinämä ottaa ne kiinni, ja siitä kierrät ne tikkuun, joten koko kone seisoo ja kaatuu pään, kulhon ja lämpötilan varassa.
Ensimmäinen on kulhon halkaisija ja koneen mitat. Kuidut putoavat kulhoon, joten mitä leveämpi se on, sitä enemmän se ottaa kiinni ja sitä vähemmän päätyy pöydälle ja sinun päällesi. Pöytälaitteen mitat ovat kaksikymmentäkaksi kertaa kaksikymmentäkolme senttiä, joten sen sisällä oleva kulho on vielä pienempi ja riittää kotona yhteen tai kahteen annokseen, kun taas viidenkymmenen sentin kansi on rakennettu juhlien lapsijonolle. Koneen alla oleva vaunu ei ole koriste, koska se nostaa koneen korkeudelle, jolla voi kehrätä seisten ja tarjoilla heti sen vierestä.
Toinen on teho, viisisataa vastaan tuhat wattia. Pienemmässä laitteessa on viidensadan watin kvartsilämmitysputki, jolle valmistaja ilmoittaa nopean kuumenemisen ja enintään neljänkymmenenviiden desibelin äänen. Tuhannen watin koneissa on enemmän varaa, joten ne pitävät lämmön myös sokeria lisättäessä eivätkä menetä tahtia annosten välillä. Ero ei siis ole siinä, tuleeko hattaraa, vaan siinä, montako ehdit tunnissa.
Kolmas on lämpötilan säätö ja sokerin kapea ikkuna. Pää pitää sokerin noin sadanviidenkymmenen asteen tienoilla, siis juuri sen rajan alapuolella, jolta karamellisoituminen alkaa. Noin sadankuudenkymmenen asteen yläpuolella sokeri värjäytyy keltaiseksi ja sitten ruskeaksi, joten valkoisesta hattarasta tulee beige ja maku on palanut. Siksi termostaatissa on järkeä, ja yhdessä malleista se on jopa digitaalinen, koska ilman sitä ajat sokkona.
Viimeinen on mitta ja pään puhdistus. Yksi tasoitettu mitallinen vastaa yhtä annosta, siis suunnilleen kahdestatoista kahdeksaantoista grammaan sokeria, ja liian täysi pää heittää ulos pisaroita kuitujen sijaan. Ja kun olet kehrännyt loppuun, anna koneen jäähtyä ja poista päästä jähmettynyt sokeri, koska seuraavalla käynnistyksellä se palaa kiinni ja tukkii aukot.