Ratsastustarvikkeet
Satuloita, suitsia, satulahuopia, loimia, kypäriä, selkäsuojia ja ratsastusjalkineita. Ratsastustarvikkeet jakautuvat siihen, mitä hevonen kantaa, ja siihen, mitä sinä pidät päälläsi — ja kummassakin ratkaisee, istuuko se. Valitse lajin ja hevosen mittojen mukaan, älä ulkonäön.
Ratsastustarvikkeet
Ratsastusvarusteet ovat kaksi yhteen kuuluvaa kokonaisuutta: toinen on hevosen päällä, toinen sinun. Molempia yhdistää sama asia: jos jokin ei istu, se näkyy heti. Huonosti istuva satula sattuu hevoseen, ja hevonen kertoo sen käytöksellään; huonosti istuva kypärä siirtyy putoamisessa eikä ota kiinni siellä, missä pitäisi. Ota mitta vakavammin kuin väri.
Satulat ja suitset valitaan lajin ja kyseisen hevosen mukaan. Satulan on vastattava sään leveyttä ja selän muotoa, ja se muuttuu ajan myötä — toisessa kunnossa oleva hevonen tarvitsee toisen satulan tai ainakin toisenlaisen pehmusteen. Jos et ole varma, anna satulasepän mitata satula; se maksaa vähemmän kuin kipeän selän hoitaminen. Satulaan kuuluvat satulavyö, jalustimet hihnoineen ja satulahuopa; suitsiin ohjat ja oikean kokoinen kuolain.
Kypärä ja selkäsuoja ovat henkilönsuojaimia, eivät lisävaruste. Osta vain kypärä, joka on sertifioitu ratsastuskypäriä koskevan voimassa olevan standardin mukaan, säädöllä joka pitää ja kolmipistekiinnityksellä. Poista kypärä käytöstä jokaisen putoamisen tai iskun jälkeen, vaikket näkisi siinä mitään — kuori ja pehmuste toimivat vain kerran, ja vaurio on yleensä sisällä. Sama pätee, kun valmistajan ilmoittama käyttöikä on umpeutunut.
Ratsastusjalkineissa on oltava korko. Kyse ei ole ulkonäöstä: korko estää jalkaa luiskahtamasta jalustimen läpi, ja se on yleisin syy laahautumiseen. Sileä- tai kuviopohjaiset, korottomat kengät eivät kuulu jalustimeen. Näiden lisäksi säärystimet, käsineet ohjien varmaan otteeseen ja vaatteet, jotka eivät liehu missään.
Puhdista ja rasvaa nahkavarusteet säännöllisesti ja tarkista saumat ja hihnat ennen jokaista ratsastusta — aina katkeaa se, mitä et katsonut. Valmistajan ohjeet ja kokeneen valmentajan tai satulasepän neuvo menevät minkä tahansa yleisen kuvauksen edelle. Jos hevonen muuttaa käytöstään satuloitaessa, kyse ei ole koulutuksesta vaan varusteista tai eläinlääkäristä.